Viime aikoina Suomen rajaturvallisuus on herättänyt huolta kansalaisissa. Hallitus on kuitenkin reagoinut ripeästi ja myös oikeilla toimenpiteillä itärajan tapahtumiin. Kansallista turvallisuutta uhkaavat tilanteet on saatu hallintaan. Samalla rajojen sulkemiseen tähtäävä poliittinen prosessi on harjoiteltu sekä päätöksenteon, laillisuusvalvonnan että myös viranomaisten osalta.
Turvallisuuspoliittisesta työkalupakista on nyt käytetty siis yhtä keinoa, mutta mitä tuleva talvi tai kevät tuo rajoillemme. Mitä muuta voi olla tulossa? Sitä pohdin seuraavaksi ja samalla arvioin, miten tilanteet rajalla voisivat kehittyä.
Suomessakin on nostettu esiin hybridioperaatioiden myötä niin sanottu push back-toiminta, jota olosuhteiden pakosta esimerkiksi Puola ja Viro toteuttavat. Eli ne eivät siis ota vastaan pakolaisia osana hybridioperaatiota.
Onkin tärkeä erottaa toisistaan aito pakolaispolitiikka ja hybridioperaatiot. Push back-toimintaa käytetään silloin, kun halutaan suojata oman maan kansalaisia ja kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole tavanomaisesta pakolaistilanteesta, vaan kyse on esimerkiksi siitä, että Venäjä kohdistaa Suomeen niin sanottua välineellistettyä maahantuloa. Kyse ei ole hädänalaisten ihmisten aidosta omaehtoisesta liikehdinnästä, vaan Venäjän viranomaisten johtamasta toiminnasta, jossa vastakkain on siis kaksi suvereenia valtiota.
Entisenä sotilaana olenkin taipuvainen nimeämään tällaisen Venäjän valtion toiminnan hybridioperaatioksi - jopa hybridihyökkäykseksi - koska se täyttää mielestäni myös sotilasoperaation määritelmän. Kyseinen toiminta on suunniteltu, siihen varataan valtiolliset resurssit, sillä on tavoite ja se on valtion johtamaa viranomaistoimintaa. Mielestäni termi ”välineellistetty maahantulo” on ilmaisuna epäselvä ja vähättelevä, kun kyseessä on kuitenkin suunnitelmallinen operaatio.
Maahantulijoiden tilanne ja profiili ovat osoittautuneet olevan täysin jotain muuta kuin mitä tarkoitetaan hädänalaisilla ihmisillä, jotka mainitaan vuoden 1951 ihmisoikeussopimuksessa. Tuon aikakauden nyttemmin vanhentuneet sopimukset on laadittu aidosti hädänalaisia ihmisiä ajatellen ja niiden säännöt on sovittu sellaisten valtioiden kesken, jotka myös noudattavat kansainvälisiä sopimuksia. Tätä Venäjä ei tee. Kyse on ilmiselvistä hybridioperaatioista, joten ihmisoikeusnäkökulmaa ei voida korostaa. Pääosa tulijoista on jotain ihan muuta kuin mistä pakolaisia koskevissa sopimuksissa puhutaan. Rauhallisesta yhteiskunnasta saapuu kolmansien maiden nuoria, työkykyisiä, henkisesti ja fyysisesti hyväkuntoisia miehiä.
Itse en näe, että Suomi käännyttää aitoja turvapaikanhakijoita rajoillamme, vaan paremminkin hahmotan asian niin, että Suomi torjuu hybridihyökkäyksen kärkeä. Sellaisen operaation kärkeä, jolla nyt kokeillaan, toimiiko Suomen itärajan puolustus eli rajavalvonta ja poliittinen päätöksenteko vai ei. Jos pehmeä kohta puolustuksessa löytyy, niin sinne kohdistetaan enemmän hybridipainetta.
Baltian ja Puolan rajoilta tätä pehmeää kohtaa on etsitty. Sinne onkin kohdentunut yli 4000 laitonta rajanylitystä ja yli 33 000 laittoman rajanylityksen yritystä. Joten jos hybridioperaation kärki löytää sisääntuloväylän, niin tulijoita kyllä riittää. Myös meidän itärajallemme.
Pidän epätodennäköisenä, että Venäjä alkaisi nyt ohjata ihmisiä vaikeakulkuisille maastorajoille, koska lumisilla raja-alueilla se edellyttäisi polkupyörien vaihtamista suksiin ja sitä, että Venäjä pikakouluttaisi Lähi-Idästä saapuneet nuoret miehet myös hiihtämään. Lisäksi Venäjä on tähän mennessä hybridioperaatioissaan kuljettanut henkilöt suoraan rajanylityspaikoille. En usko, että se toimisi samoin myös maastorajoilla. Tulijat ilman suunnistustaitoa, apuvälineenä kartta ja kompassi ja edessä kilometrien taival tiettömässä, lumisessa erämaassa? En usko sitäkään, että Venäjä kuljettaisi armeijansa lumiajoneuvoilla satoja maahantulijoita lumisille ja syrjäisille korpialueille.
Rajavartijamme noudattavat toiminnassaan voimassa olevia lakeja. Luotan täysin heidän ammattitaitoonsa toimia myös tilanteissa, joissa laitonta maahantuloa pitäisi estää voimakeinoin. Pidän tärkeänä myös sitä, että maassa on tällä hetkellä kansainvälistä osaamista Frontexin henkilöstön muodossa. Se lisää Suomen kykyä valvoa rajojaan, mutta sen lisäksi heillä on myös tarpeellista kokemusta suurten henkilömäärien kohtaamisesta EU:n alueella. Uskon, että pitkän ja kansainvälisesti laajan kokemuksen sekä yhteistyön myötä he tuovat Suomeen uudenlaista osaamista - esimerkiksi siitä, miten push back-toimintaan tai rikollisiin rajaylityksiin tulee reagoida. Tätä osaamista tulee harkita myös meidän työkalupakkiimme.
Monesti tässä hybridioperaatioita koskevassa keskustelussa unohtuu se, mikä on ihmisen vastuu omasta itsestään, omasta toiminnastaan ja omista valinnoistaan. On mielestäni melko vasemmistolainen ajattelutapa, että vaikka yksilönä teen täysin järjenvastaisia valintoja, niin silti joku toinen - esimerkiksi valtio - on lopulta vastuussa ratkaisemaan kaikki itse aiheuttamani ongelmat. Lähtökohta ei siis mielestäni voi olla se, että jos minua paleltaa kylmissä ja talvisissa olosuhteissa, niin vastuu siitä kuuluisi jollekin valitsemalleni valtiolle, jonka alueelle olen mahdollisesti pyrkimässä lainvastaisesti. Näihin hybridioperaatioihin osallistuvilla maahantulijoilla on ollut vaelluksensa aikana useasti mahdollisuus valita toisin. Jos Suomeen tulo on Venäjän viranomaisten toiminnan vuoksi terveydellinen uhka, niin sen luulisi panevan harkitsemaan myös muita vaihtoehtoja.
Esille ottamani yksilön vastuun lisäksi myös Venäjällä on täysi oikeudellinen vastuu siitä, kuinka se alueellaan kohtelee omia tai muiden maiden kansalaisia. Suomella ei ole eikä sen kuulu ottaa vastuuta toisen valtion toiminnasta. Suomi ei voi aidosti ja tosiasiallisesti vaikuttaa Venäjän toimintaan ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen, Ukrainan sodan tai minkään muunkaan asian osalta. Venäjällä on itsellään täydellinen vastuu omasta toiminnastaan. Suomen velvollisuuksiin ei kuulu kantaa niistä päätöksistä vastuuta.
Näitä hybridioperaatioita käydään myös sosiaalisessa mediassa ja kansainvälisissä aivan normaalina ja kiinteänä osana kaikkia operaatioita. En usko, että Venäjä ottaisi sitä riskiä, että heidän vastuullaan olevat maahantulijat lähettäisivät kuvia ja videoita Venäjän maaperälle paleltuneista ihmisistä. Venäläinen viranomainen ja talvisessa metsässä kärsivä somali samassa kuvassa ei ainakaan edistä hybridioperaatiota - tai markkinoi Suomen itärajaa kutsuvana väylänä eurooppalaiseen hyvinvointiin. Ja tällainen materiaalihan toimisi vielä jopa todisteena venäläisten viranomaisten rikoksista.
Suomi ei voi jättää yhtään mahdollisuutta tai keinoa rajojen valvonnassa käyttämättä, koska vastapuolella hybridioperaatioita johtaa arvaamaton Venäjä. Venäjä ei kunnioita mitään kansainvälisiä lakeja tai sopimuksia. Suomen tulee olla valmiina arvaamattomaan peliin, jossa Venäjä muuttaa kaikkia pelin sääntöjä jatkuvasti. Itselleen sopivaksi.
Suomessa tulee käynnistää turvallisuuspolitiikan näkökulmasta keskustelu myös tämän push back -toiminnan osalta. Se on tärkeää, koska rajaviranomaiset tarvitsevat lailliselle toiminnalleen poliittisten päättäjien tuen. Päätös on lopulta poliittinen ja sitä valittua linjaa raja- ja muut viranomaiset noudattavat.
Euroopan unionin alueella push back-toimintaa on hiljaisella hyväksynnällä jo toteutettu. Venäjän naapurimaista Viro on jo hyväksynyt lainsäädäntöä, joka antaa rajaviranomaisille toimintavaltuuksia kääntää hybridioperaatiota takaisin. Herää kysymys, miksi Suomen kuuluisi vaarantaa kansallinen turvallisuutensa, varsinkin kun olemme Viron tapaan EU-maa, jolla on yhteinen maaraja arvaamattoman Venäjän kanssa.